Reissussa

Oltiin viikonloppuna pääkaupunkiseudun turneella Noken kanssa. Ensimmäinen etappi oli serkun hevosen talli Nurmijärvellä. Hevoset olivat aika jännittäviä ja niille piti vähän haukkuakin. Selvästi kiinnostivat koiraa, mutta silti oli parempi säilyttää niihin tietty välimatka. Ja hyvä niin, hulluhan se olisi joka ensimmäisenä juoksisi ison ja vieraan luontokappaleen jalkoihin häsläämään. Oli ihan hauska kyllä seurata Noken touhuja tallilla. Noke esitti serkun hevoselle useampaan kertaan perinteisen leikkiinkutsurituaalinsa (etukropan laittamista maahan takapään ollessa ylhäällä, maata pitkin ryömimistä, hännän heilutusta ja yksittäisiä haukkuja), mutta heti kun hevonen yhtään liikahti Nokeen päin, niin heti piti perääntyä hihnanmitan päähän karkuun. Kävelylenkilläkin oli aluksi kamala kiire päästä hevosta ja ratsastajaa karkuun, mutta hetkisen kuluttua Noke sitten rentoutui ja käppäili ihan rennosti. Toki hevosta piti vähän pitää silmällä koko ajan. Pihaton sähköpaimenesta Noke-poloinen sai kerran tärskyn, mutta ei siitäkään tainnut minkäänlaista traumaa jäädä, kun kohta oli taas nuuhkimassa hevosta aidan toiselta puolen. Hyvin sujui kaiken kaikkiaan ensimmäinen oikea tallivierailu.

Tallilta jatkettiin ensimmäiseen varsinaiseen kyläpaikkaan, jossa asusti myös pienenpieni terrierityttö. Tämän koiran kanssa Noke on tavannut pari kertaa aiemminkin ja kyllä sujui hyvin tällä kertaa: Noke heilutti kyllä kovasti häntäänsä, mutta antoi toisen koiran kuitenkin olla rauhassa. Lopulta koirat torkkuivatkin molemmat tahoillaan, joten ehdittiin omistajan kanssa vaihtaa hyvin kuulumisia.

Tästä jatkettiin seuraavan paikkaan, jossa Noke otti myös esimerkillisen iisisti. Tervehti ystävällisesti, mutta ei tunkenut päätään kenenkään jalkoväliin eikä juossut ympäri seiniä. Taisi ymmärtää perheen olevan enemmän kissaihmisiä. Perheen nelivuotias poika kiinnosti Nokea kovasti, mutta kun poikaa taisi koira vähän jännittää, niin Noke tyytyi vain heiluttamaan häntäänsä ja haistelemaan varovasti. Sitten Noke menikin aika pian nukkumaan, kun päivä oli ollut aika pitkä kuitenkin. Lattialla maatessaan onnistui jotenkin potkaisemaan legolaatikkoa, mistä sitten kuului omaankin korvaan aika kova räminä. Tätähän Noke säpsähti, mutta palasi myös heti tutkimaan kyseistä laatikkoa. Ei jäänyt siis traumoja siitäkään.

Lauantaina jatkettiin kohti seuraavaa paikkaa. Kaverin luona Noke oli ensin pienet pätkät yksin minun käydessäni kaupassa. Muutaman pienen piipityksen päästi lähdettyäni, mutta ei käsittääkseni jäänyt sen kummemmin perään kaipailemaan, kun kuitenkin ajanvietelelujen sisältä oli herkut syöty tullessani. Pitemmän pätkän Noke sai olla yksin sillä välin, kun olimme katsomassa Vermossa raveja. Noke jäi lähtiessäni sen verran haltioissaan järsimään elämänsä ensimmäistä possunkorvaa, että tuskinpa edes hoksasi olevansa yksin. Lisäksi asunnosta löytyi isomman lapinkoiran puruluita, leluja ja hajuja, joten eiköhän Nokella ollut tässäkin uudessa paikassa ihan rattoisaa. Yöllä havahduin siihen, että Noke oli saanut jotenkin metallisen matkajuomakuppinsa kumoon ja oli säikähtänyt kaatuvasta kupista lähtevää metallista ääntä. Kun laitoin kupin alle pyyhkeen ja kuppiin uutta vettä, niin meni tyytväisenä heti uudestaan juomaan. Jotenkin oli hötäkässä saanut itsensäkin ihan märäksi. Ihan höppäkoira on tuo Nokeliini-koira!

Sunnuntaina lähdettiin sitten ajelemaan kohti kotia. Noke ei kyllä välitä autoilusta edelleenkään ja kuolaa autossa kovasti. Poloiselle jäi kyllä jonkin sortin traumat niistä parista oksennuskerrasta pikkupentuna. Täytyy nyt alkaa sitä ihan toden teolla siedättää autoiluun. Pitää kysyä koirakoulustakin näkemystä asiaan, mutta äkkiseltään luulisi kyseeseen tulevan pieniä askeleita niin, että koira pysyy ensin auton vieressä rentona, sitten ollessaan takapenkillä, sitten istuessaan takapenkillä auton ollessa käynnissä ja sitten auton liikkuessa ensin lyhyempiä ja sitten asteittain pidempiä matkoja.

Seuraava reissu on luvassa ensi viikon viikonloppuna, kun lähdetään kaverin ja Noke-pojan kanssa kohti Tukholmaa ja Elitloppetia. Tässä ehtii hyvin vielä ottaa jonkun kuvan Nokesta siihen lemmikkieläinpassin valokuvakohtaan!