Nokeliini-pokeliinin päivät Tukholmassa

Tässä jaksossa Nokeliini kertoo hiukan Tukholman-reissustaan joka oli samalla Noksun ensimmäinen ulkomaanmatka, jos nyt Ruotsia ulkomaaksi lasketaan.

Mikä oli ensifiilis Tukholman sataamaan saapuessa?

Terminaalin väenpaljous ja kammottava pissihätä. Onneksi painelimme suorinta tietä parkkipaikan takaosaan josta löytyi pieni ruoholäntti. Huh helpotti, ja ehdin vielä hetken piehtaroida pöpelikössä ennen kuin minut nyhdettiin autoon muiden mukana. Tämän jälkeen lähdettiin kämpille. Asuntoon päästyä kiersin ja haistelin pitkään muiden purkaessa tavaroita. Löysin uuden pehmopingviinikaverinkin, johon meinasin alkaa tutustua tarkemmin mutta se katosi yhtäkkiä jonnekin. Sitten asetuin huilaamaan ja otin mukana seuraneen pupun työn alle. Oli aika kuuma!

Miten sait ajan kulumaan majapaikassa ollessa?

Hyvin! Ei, en purrut huonekaluja, johtoja tai muutenkaan koskenut muiden tavaroihin edes yksin ollessani. Kuuntelin talon omituisia ääniä ja haistelin hajuja. Välillä (noin tuhat kertaa päivässä) leikittiin Sinin kanssa vetoleikkiä ja juostiin asuntoa ympäri. Vetoleikkiähän pystyy leikkimään muillakin leluilla kuin narulla, ei ole niin pientä lelua etteikö sitä voisi ottaa vetoleikkiin. Välillä vahingossa haukkasin vähän ohi ja Sini sai laastaroida käpäliään, mutta sellaista sattuu. Tein myös hienoja ja korkeita loikkia leluja tavoitellessani. Parvekkeella tykkäsin olla silloin kun sinne ei paistanut aurinko suoraan. Osan ajasta tietenkin nukuin, ja huomasin että siihen paras paikka oli pimeä ja rauhallinen vessakoppero.

Mikä oli suosikkiajanvietettä Tukholmassa?

Majapaikassa se oli naapurien kyttääminen parveekkeelta. Meinasi mennä pää pyörälle kun joka suunnassa tapahtui ja jostain kuului aina jokin ääni. Mutta kun sopivasti käänteli päätään niin ehti pysyä naapurien touhuissa mukana hienosti.

Tykkäsin myös läheisestä Vasaparkenista. Ensimmäistä kertaa siellä käydessä en tiennyt miten päin olisin, kun oli niin ällistyttävä määrä hajuja, koiria, lapsia, aikuisia, patsaita, kukkia, kaikenlaista ihmeteltävää. Välillä piti ihan istua aloilleen ja vain haistella kaula pitkänä. Siellä pääsin myös tervehtimään joitakin vastaan tulleita koiria. Suurin osa niistä oli ihan rauhallisia, mutta jotkut pienemmät hyppi ja räksytti kimeästi minut nähdessään. Vasaparkenissa oli myös koirapuisto jossa käytiin haistelemassa.

Aluksi kieltämättä ihmettelin kaikenlaisia ääniä kaupungissa ja majapaikassa, mutta ensimmäisen päivän jälkeen olin jo kokenut city-koira joka ei pienistä hätkähdä. Elitloppet-lippistäkin mallattiin päähän, väristä en ole ihan varma mutta kun aika paljon pinkkiä tuossa asunnossa näkyi olevan muutenkin niin olkoon sitten.




Tapasitko paikallisia koiria?

Vasaparken-tuttavuuksien lisäksi tapasin naapurin Fia-koiran, jonka kanssa tultiin hyvin juttuun. Alussa piti kyllä selvittää mikä se oli koiriaan, kun ei tuntunut reagoivan oikein mihinkään. Katseli vain ja kalasteli rapsutuksia joka suunnasta, eikä lähtenyt mukaan leikkimään. Ehkä tuo on sitä ruotsalaista pidättyväisyyttä.

Vasaparkenissa Fian kanssa.

Yritin saada Fiaa leikkimään.

Se halusi kokoajan että sitä rapsutetaan.

Lisäksi kävimme Upplands väsbyssä morjestamassa hevosia, ihan siellä niityllä aitauksessa. Se oli aluksi vähän hurjaa hommaa kun jättiläismäinen otus ojentelee päätään minua kohti ja seuraa perässä pitkin aitausta. Sitten Elina nosti minut syliin ja sieltä käsin tervehdin hevosta eikä se otus enää niin isolta tuntunutkaan. Kävimme myös talleissa sisällä ja siellä oli eräässä aitauksessa minishetlanninponi joka oli melkeinpä meikäläisen kokoluokkaa. Se ei pelottanut yhtään.

Jäikö jotain tekemättä mitä olisit halunnut tehdä?

Oli hitsin kuuma joten uimassa olisin voinut käydä. Sini yritti viilentää minua kosteilla pyyhkeillä mutta eihän se ole sama asia. Olen myös kuullut että lähistöllä on koirien kahvila, jonka valikoima on erityisesti koiria varten suunniteltu. Siellä olisi kiva joskus käydä.

Huh hellettä!

Onneksi on parveke.