Hoitoa ja ensiapukoulutusta

Jonkin verran takaperoisesti ollaan taas liikkeellä, mutta kirjoitanpa silti sanasen Noken perusgroomauksesta sekä eräästä toukokuun alun illasta, jolloin olin käymässä koiran ensiapuluennolla. Muutaman euron maksua vastaan sai kuunnella klinikkaeläinhoitajan ohjeita erilaisten koiran ensiapua vaativien tilanteiden varalle. Kesäaikaan kun sattuu koirien kanssa eniten kaikenlaista käärmeenpistoista lämpöhalvauksiin, niin mielenkiinnolla lähdin luennolle. Samaan aikaan Keski-Suomessa eräs Muru muuten synnytti seitsemän koiranpentua, joten ilta iloisine puheluineen on jäänyt elävästi mieleen ihan siitäkin syystä!

Luennolla tuli mukavasti uutta tietoa ja vanhan kertausta. Ensiapulaukkuhan Nokella on ollut pennusta asti aina matkoilla mukana ja lähinnä sieltä ollaan otettu käyttöön silmätippoja, kun rantariekkumisen jälkeen hiekanmuruset ovat ehkä vähän jääneet kaihertamaan silmää tai ryteikössä rymyämisen jälkeen ollaan tiputettu silmiin parit tipat varmuuden vuoksi tulehdusta ennaltaehkäisemään. Ensiapulaukussa mukana kulkevat myös punkkipihdit, joita on tarvittu pari kertaa tänä kesänä puolikuolleiden pirulaisten poistamiseen. Edelleen sanon, että hyvin on kyllä toiminut Bravecto-tabletti ja tuskin on enää paluuta aiempiin niskaan laitettaviin valeluliuoksiin meidän huushollissa. Kynsisaksilla ollaan nipsaistu viikoittain kynsistä hitunen pois. Samalla voi muuten sutaista etujalkojen ylimpiin anturoihin vähän huulirasvaa niitä pehmentämään. Tämän vinkin sain alunperin äidiltäni ja kyllähän se on ihan älyttömän kätevä ja tehokas tapa hoitaa karhentumaan päässeitä yläanturoita. Kaupan halvinta huulirasvaa saa siististi puikosta töpötettyä paikoilleen, eikä Noke edes ole kiinnostunut nuolemaan rasvaa pois. Aiemmin käytimme anturoihin satunnaisesti kookosöljyä, mutta kaikin puolin parempi on kyllä ollut tämä huulirasvakonsti. Kerta viikkoon olen pyrkinyt myös harjaamaan koiran kunnolla läpi. Viikoittainen grooumauspäivä yleensä sunnuntaisin on ollut hyvä perinne, jonka varjolla on tullut katsottua koira aina muutenkin läpi. Hyvä välillä vilkaista kuonosta häntään, että kaikki on Nokella päällisin puolin kunnossa. Sittenhän sitä myös huomaa paremmin, jos jokin asia on koirassa muuttunut.

Alussa mainitsemani luento käsitteli kuitenkin nimenomaan ensiapuasioita. Myrkytystilanteessa hoitajan mukaan lääkehiilen antaminen on aina varma vaihtoehto. Lääkehiilihitusia meillä onkin pullollinen olemassa. Kyynpureman aiheuttaman tumman turvotuksen kuulemma huomaa helposti ja silloin on mentävä aina lääkäriin. Kyytablettia ei suositella annettavaksi kuin niissä tilanteissa, joissa pisto aiheuttaa hengitysteiden turpoamista ja estää näin ollen koiran hengitystä. Kävin luennon jälkeen ostamassa kyytabletteja ensiapulaukkuun, koska voivathan ne pelastaa koiran hengen, jos purema tulee suoraan kuonoon. Varmuuden vuoksi niitä ei kuitenkaan enää nykyään suositella annettavaksi. Luennolla esiteltiin myös murtumien lastoitusta ja ja haavojen hoitoa. Koiran elvytystäkin demonstroitiin ja täytyy myöntää, että enpä ole aiemmin tullut ajatelleeksi, miten koiralle oikein annetaan tekohengitystä. Siinä nimittäin otetaan kuono tiukasti käsien väliin, otetaan koiran kirsu suuhun ja puhalletaan voimakkaasti sieraimista sisään. Tässä toimenpiteessä hoitajan esittelykappalekoira vähän hätkähti, mutta hyvä että tuli sekin nyt nähtyä kerran elämässä livenä. Samalla näytettiin myös koiran pulssin mittaaminen reisivaltimosta eli takajalan sisäpinnalta. Koiralla pulssi vaihtelee koon mukaan 60-120 lyöntikerran välillä minuutissa. Nokelta mitattiin pulssi sitten kotona ja tulokseksi saatiin 78. Ihan hyvä tietää tuo normaalipulssi, jos sitä joutuu joskus arvioimaan, että onko syke jollain tapaa normaalista poikkeavaa.

Luento tarjosi oikein hyvän vastineen rahalle ja luentolehtinen ohjeineen ja muistiinpanoineen on nyt taiteltuna Noken ensiapulaukkuun. Eläinlääkäripäivystyksen puhelinnumerokin on kännykässä ylhäällä. Toivon mukaan ei tule sinne asiaa kuitenkaan. Kaiken kaikkiaan Noke on ollut kyllä pienestä asti erittäin helppo hoidettava kaikissa toimenpiteissä. Mahapuolen harjaamisesta Noke tuntuu nykyään ihan nauttivan, kun suupieli alkaa silloin nykiä vähän ylöspäin. Hampaat harjataan lähestulkoon joka ilta ja sekin onnistuu ihan vaikka sähköhammasharjalla. Noken privaattipaikkojakin tuli alkukesällä ronkittua, kun esinahantulehdusta epäiltyämme tuli Noken heppiä huuhdeltua laimennetulla Betadine-liuoksella. Sekin toimenpide sujui ihan vaan yhdeltä ihmiseltä. Silmätippojen laittamisessakaan ei ole mitään ongelmaa ja edelleen väitän, että Nokelle saa helpommin laitettua tippoja kuin monille ihmisille. Hoitotoimenpiteiden jälkeen saa koira aina tietenkin jotain herkkua ja leikitystä. Ei ihan huono huolenpitodiili, vaikka itse sanonkin.