Nokeliini-Pokeliinin aamutohinat

Moi kaikki! Täällä taas Nokeliini kirjoittelee. Ajattelin kertoa teille tästä aamusta ihan huvikseni. Nythän on siinä mielessä erikoinen aamu, että tutut "poroni" Elina ja Tuukka ei olekaan paikalla, joten olen kotimiehenä hoitajakseni värvätyn Sini-poron kanssa. Vaikka enpä tiedä, kumpi tässä nyt oikeastaan katsoo kumman perään...

Aamulla Elina lähti aikaisin, ja sen jälkeen nukuin sekä odottelin kärsimättömänä että tulisi edes jotain actionia. Vihdoin olohuoneen ovi avautui, jes, jo oli aikakin! Toivoteltuani Sinille hyvät huomenet äkkäsin nurkassa "käkkyräksi" kutsutun joulurinkelin, tai mitä siitä on jäljellä. Hypin käkkyrän kanssa patjalla ja yritin saada Siniä leikkiin mukaan. Hetken työstimmekin käkkyrää yhteistuumin (Sini piti kiinni, minä järsin) kunnes lähdettiin ulos.

Vihdoin heräsit! Leikitään sen kunniaksi käkkyrällä. 

Ulkona oli lunta, voi vitsi, ihanaa! Heitin heti talon edessä selälleni ja piehtaroin autuaana. Matka jatkui hiukan liukastellen, ja kadunkulmassa bongasin spanielitytön jota piti tietysti päästä tervehtimään ja hiukan lämmittelemään. Lämmittelystä spanieli ei ollut kiinnostunut vaikka niin turkki pörheänä siinä pyörin, joten aloimme leikkiä ja pääsi minulta muutama haukkukin siinä. Sitten Sini yritti saada minua jatkamaan matkaa, mutta enhän minä sellaista tyttökoiraa halua päästää näköpiiristäni. Yhtäkkiä Sini lähti juoksemaan ja pinkaisin perään. Onneksi pysyimme molemmat pystyssä! Pysähdyimme lentokentän aidan viereen, missä Sini vihdoin päästi minut vapaaksi.
 

Nuuhkin muiden statuspäivityksiä.

Ihanaa piehtaroida!

Keppejä löytyi taas vaikka miten paljon. Niitä oli mukava jäystää vihmaisessa lumisateessa. Lisäksi leikin sellaista leikkiä että annoin Sinin kävellä pitkät pätkät, ja sitten ihan yllättäen pinkaisin perään. 

Kepit ne vasta on poikaa.

Hei äläs poro karkaa!

Täältä tullaan!

Jatkoimme matkaa, ketään muita ei näkynyt mailla halmeilla. Yhtäkkiä näin maassa jotain kiinnostavaa. Aloin tonkia kiireesti ennen kuin minua kiellettäisiin, ja jotain vaaleanvihreää pilkisti lumen alta. Voi vitsi, vanha kunnon hiusdonitsi suoraan 80-luvulta! Aloin leikkiä hiusdonitsilla aivan onneni kukkuloilla, heittelin ja ponnauttelin sitä ja se venyi ja paukkui käsittelyssäni. 

Hiusdonitsi

Bojoing!

Luulin että Sini kieltäisi minua ja ottaisi hiusdonitsin pois, koska yleensä minulla ei ole lupa keräillä mukaan matkalta löytynyttä rojua. Mitä vielä, Sini liittyi ilonpitoon, leikimme donitsilla vetoleikkiä (voitin muuten joka kerta!) ja Sini heitteli sitä minulle haettavaksi. 

Minun donitsi!

Vetoleikki, Nokeliini-Sini 6-0

Sitten sain tarpeekseni hiusdonitsista ja muutenkin oli aika painella takaisin kotia kohti, taas juostiin osa matkasta kun molemmilla alkoi olla nälkä. Matkalla Sini tarjoili minulle vähän evästä taukopaikalla. Kyllä jo vähän hiukoikin kieltämättä. Maltoin silti olla koskematta karkkeihin ennen kuin sain siihen luvan.

Huh mikä keli.

Mums!

Joko saa ottaa?

Menimme kotiin sen aiemmin tapaamani kivan spanielitytön jälkiä seuraillen. Jäljitin tytön ihan kotiovelle asti, mutta emme sentään menneet soittamaan ovikelloa. Toivottavasti näen sen tytön vielä. Pihaan jätin sille viestejä ja vähän painavampaakin asiaa, jonka Sini tosin keräsi mukaan jostain syystä.

Tänne jonnekin se meni...

Tässä! Nyt löytyi oikea haju.

Kotipihassa leikin vielä hetken kukkulan kuningasta lumipenkassa, kunnes Sini huhuili minut sisälle. Mentiin takaisin kotiin ja pyyhittiin minun tassut ja muutenkin pöllyteltiin meikäläistä, olin nimittäin aika märkä. Sitten pääsin ruokakupille, ihanaa. Kyllä maistui. Sain vielä santsiannoksen, kun eilisillan ateria oli ollut köyhänlainen, ja myös varsin kummallinen: muussattuja lihapullia ja jotain pikimustaa mautonta kastiketta. Lisäksi minua kehuttiin vuolaasti kun pistelin ne poskeeni ja menin vielä jälkikäteen nuolemaan mustan kastikkeenkin tarkkaan. Jokin erikoinen ranskalaisviritelmä varmaan. Nyt sain ihan tavallisia nappuloita!

"I'm the king around here,
so don't call me no good ".•*¨*•♫♪

Vihdoin ruokaa!

  
   
Sitten minulle kohteliaasti levitettiin matto jalkojeni alle, ja pistin pitkäkseni. Jos muuten ihmettelette mitä nuo sanomalehtipalaset nurkassa on, niin niistä en tiedä mitään. Pian leijuinkin jo unten maille zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz.

Nyt aamupäivänokoset!