Arkisia

Parin aiemman vieraskynäkirjoituksen jälkeen palataanpa taas pitkästä aikaa oman näppäimistön tuotoksiin. Mainittakoon kuitenkin, että aiemmissa postauksissa viitattiin siis Noken Tukholmassa saamiin ekinokokkoositabletteihin, jotka tarjoiltiin Nokelle herkullisen maksamoussepurkkiruuan joukossa. Kukaanhan ei matkan aikana tarkistanut koiran saaneen tätä matolääkitystä, mutta tuli nyt ainakin otettua ja tehtyä niin kuin kuuluu. Noken uudenvuoden jälkeen nauttiman pikimustan lihapullakastikkeen taustalla on puolestaan sellainen tapaus, että Noke nuoleskeli lenkillä lumipenkasta suuhunsa jotain epämääräistä vaaleaa kökkärettä sillä välin kun itse katselin ajatuksissani ihan muualle. Varmuuden vuoksi yritettiin Nokea oksettaa suolakonstilla, mutta mitään ei tullut ylös. Annettiin lisäksi vielä sitten lääkehiiltä veteen sekoitettuna lihapullien kera. Noke kävi tosiaan nuolemassa kastiketta lautaselta jälkikäteen, joten tietää nyt ainakin, että lääkehiilen syöttäminen onnistuu tarvittaessa noinkin helposti. Tämän tapauksen jälkeen harjoiteltiin jättämistä sillä tavoin, että annettiin Nokelle ensin Natural Menu -nappula, joita meillä on siis ihan perusherkkuina. Kun pala oli suussa, Nokea käskettiin jättämään se, ja kun nappulan sitten tipautti suusta, niin palkaksi sai palan Beef Treatia, joka on Noken mielestä ihan erityisen herkullista. Hyvin onnistui tällainen harjoitus. Tämä tammikuun toisen päivän tapaus olikin ensimmäinen kerta, kun Noke jotain söi ulkoa. Voihan se toki olla syönyt jotain huomaamatta aiemminkin, mutta nyt ainakin tuli sitten kokeiltua oksettamista ja ostettua lääkehiilitomua pullossa. On kyllä aika ärsyttävä tunne, kun tietää, että jotakin se nyt muuten otti suuhunsa. Pitääpä nyt vaan pitää ne silmät enemmän auki, ettei pääse toistumaan.

Lauantai-iltana kävi toisenlainen vaaratilanne, jossa siinäkään ei sitten lopulta käynyt pahemmin. Oltiin Tuukan kanssa käyttämässä Nokea iltapissilenkillä ja lenkin päätteeksi mentiin vielä koko porukka etupihan lumikasaan touhuamaan. Nokehan tykkää älyttömästi lumikasoista, ja kun tuo pihan kasa on nyt ollut ihan ennätyskorkeuksissa, niin sieltä onkin ollut hyvä tähyillä lääniä. Tuollakin kertaa Noke nautti olostaan kukkulan kuninkaana ja kuopi lumikasaa ihan innoissaan. Yhtäkkiä huomasin lumikasan laella jotain punaista ja sen vieressä jotain kiiltävää. Kun tarkemmin katsottiin, niin siinähän oli perhana kolikon kokoinen läntti verta lumessa ja vieressä isohko, noin 5cmx10cm kokoinen lasinsirpale! Noke oli lopettanut kaivuuhommansa ja nuoleskeli nenäänsä taukoamatta. Heitin lasinsirpaleen roskiin, Tuukka nappasi Noken syliin ja mentiin sisälle katsomaan, että mihin se oli oikein osunut. Sisällä huomattiin, että Noken nenän yläosassa oli aivan pienenpieni nirhauma, joka kuitenkin vuoti sen verran kovasti, että koko kirsu oli veressä. Puhdistettiin haava ja tutkittiin tarkkaan, ettei muualla ollut mitään merkkiä haavoista. Ei löydetty muuta kuin tuo pieni vekki nenästä. Kävipä kyllä tuuri että selvittiin noin vähällä. Huonommalla onnella sirpale olisi saanut varmasti aika ikävää jälkeä aikaan. Onneksi Nokella on tuo hyvä auransa ympärillä suojaamassa. Ja onneksi on vakuutus, sillä kaikkea yllättävää voi koiran kanssa tosiaan käydä.

Täällä on ollut nyt alkuviikosta ihan poikkeuksellisen kauniita talvipäiviä. Ollaan Noken kanssa käyty jäällä ja vielä neljän aikaankin on ollut valoisaa ja taivas ollut kirkas ja kauniisti auringonlaskun värjäämä. Tiistaina jään päällä leijaileva usva oli aika taianomainen ja sai Noken näyttämään aivan harmaalta pappakoiralta. Tänään on taas jäätreffit tiedossa, kun Noke pääsee naapurin huskypennun kanssa leikkimään. Toivotaan että saisin kaksikosta kuvia tänne blogiinkin esille.