Tuulta päin

Täällä on tuullut ihan hurjan kovasti. Lisäksi aurinko on paistanut pitkästä aikaa aivan täydeltä terältä. En tiedä osaako Noke arvostaa aurinkoisia säitä, se kun on aina yhtä mielellään lähdössä ulos, mutta itselle on kyllä kieltämättä aina mielekkäämpää käppäillä ulkona valoisassa kuin pimeällä ja sateessa. Saapa nähdä milloin saadaan tänä talvena lunta. Tässä nyt kuitenkin muutamat tuuliset otokset.

Maanantaina oli viimeinen kerta rally tokoa. Nyt on sitten alokasluokan kyltit käyty läpi ja toiveissa on, että jatkossa pääsisimme niitä treenailemaan jonkinlaisella vakiovuorolla. Lisäksi pidetään nyt silmät auki mahdollisten agilityn alkeiskurssien varalta. Vastikään avatulla agilityhallilla toimii myös koirahieroja, ja kiinnostaisi hitusen käyttää Nokea siellä ihan kokemuksen, kannatuksen ja varmuuden vuoksi. Lisäksi vielä tämän vuoden puolella tähän kaupunkiin avataan huhujen mukaan koirauimala, jossa ehdottomasti pitää päästä käymään. Kaikenlaisia pieniä virityksiä on siis ilmassa.

Rally toko sujui maanantaina ongelmitta. Joissakin käännöksissä Noke ajautui hieman liian taakse ja saatiin ohjeeksi palkata Nokea vastedes enemmän eteen, jotta koiran rintamuslinja pysyisi siinä oman jalan kohdalla eikä jäisi jälkeen. Jo muutaman toiston jälkeen Noke hoksasi, että palkan saakin vähän edämpänä ja alkoi seurata oikeaoppisemmassa kohtaa. Ihana millaista muovailuvahaa tuo Noke tuntuu olevan, kun korjaa ohjaajiensa tekemiä virheitä tekemättä asiasta mitään ongelmaa.

Lisätään tähän loppuun vielä, että tänään on kulunut täsmälleen vuosi siitä, kun laitettiin ensimmäistä kertaa Noken kasvattajalle sähköpostia pentuasioissa. Siitä se iso pyörä lähti sitten pyörimään! Ihan vasta muutama päivä sitten sanoin Tuukalle spontaanisti, että kylläpä kävi hyvin tässä meidän koiran ostamisessa ja Tuukka tuumasi takaisin että no niin kyllä kävi, ajattele.