Irti

Ollaan Noken kanssa käyty viime aikoina pari kertaa läheisen niemen metsiköissä vapailla lenkillä. Mukana on ollut Muru-koira, jonka ollessa mukana hihnassa Noke on päässyt siis juoksemaan itse ihan irrallaan. Taannoisen hierojakäynnin kotiläksy vapaana olemisesta vaihtelevassa maastossa toteutuu kyllä tuolla Haukanniemen olosuhteissa täydellisen hyvin. Ja kyllähän siinä itselläkin mieli lepää olla luonnossa ja katsella vapaana juoksevaa ja elämästä nauttivaa eläintä. Näin muutaman kuukauden koiranomistajakokemuksella sanoisin, että parhaita hetkiä koiran kanssa on vaikkapa ne, kun koira vapaana ollessaan spurtin jälkeen jää katsomaan perään tai laukkaa metsikössä kutsusta luokse. Vapaana mutta kontrollissa, voisi tiivistää.

Eilen käytiin taas Murun kanssa Haukanniemessä. Aiemmalla kerralla yksi erityisen onnistunut hetki oli, kun Noke juoksi huomaamattani johonkin suo-ojaan mahaansa myöten haistelemaan, ja kun oli toista kertaa menossa samaan ojaan toisesta kohtaa, niin kähisin sitten kurkunpääntulehduksen aiheuttamalla viskibassoäänelläni, että et tosiaan mene enää toista kertaa. Eikä sitten Noke enää mennyt, katsoi vaan että okei ja jatkoi pellonlaitaa pitkin. Edellisellä kerralla puolestaan oli hieno juttu, että Noke toisen koiran huomatessaan tyytyi vain haukahtamaan, eikä sännännyt sen perään, vaikka oli siis silloinkin itse aivan vapaana.

No mutta, ei kahta ilman kolmatta. Sunnuntaina käytiin nimittäin ensimmäistä kertaa metsikössä serkkutytön kanssa. Tämän pennun kanssa Noke on tottunut lähinnä remuamaan, mutta kokeiltiin silti päästää koirat tuolla metsäpolulla irti. Kaksi kertaa matkalla kohti niemenkärkeä kävi sitten niin, että koirat salamannopeasti ampaisivat yhdessä pois näkyviltä ja oltiin kieltämättä jo vähän huoli puserossa, että mihinhän ne oikein nyt lähtivät. Löytyivät kyllä sitten molemmilla kerroilla jostain jorpakosta kaivelemasta mitä lie. Uimapaikalla kävivät kahlaamassa yhdessä ja heittelin Nokelle keppiä veteen. Kerran sitten kävi niin, että Noke nouti vedestä kepin, serkku otti sen vastaan ja sitten molemmat lähtivät juoksemaan ihan täysillä kepin kanssa. Hetken huhuilun jälkeen tulivat sitten vastaan tuhatta ja sataa ja saatiin napattua koirat taas kiinni. No ainakin koirilla oli ihan varmasti ihan hillittömän hauskaa! Alla vielä kuvasarja tapahtumien alkupäästä. Ensimmäinen kuva varsinkin on vielä oikein seesteinen.

Summa summarum: onnistumisen hetkiä Noken vapaanaolon suhteen on koettu paljon, mutta harjoituksia on syytä jatkaa edelleen.