Kurssilla

Nyt on polkaistu pentukurssikin käyntiin. Ensimmäiselle kerralle saavuimme muodikkaasti myöhässä, kun ei meinattu ensin löytää koko paikkaa. Sisälle halliin päästyä sitten ihmeteltiin, että mikäs ihmeen paikka tämä tällainen on, ketäs nämä muut koirat oikein ovat ja miksi ne haukkuvat noin kovasti. Nokelaista uusi tilanne jännitti alussa selvästi, mutta rohkeasti namien perässä käveltiin toisten koirien ohi omalle paikalle muovitettuun kehään. Siinä sitten istuttiin ja katseltiin ympärille ja syötiin nameja. Molemmilla puolilla parin metrin päässä oli pienet koirat, jotka haukkuivat on/off koko ajan. Vähän kauempana oli isompia ja vähän vanhempia koiria ja taisi joukossa olla yksi lapinkoirakin.

Ensimmäisen kurssikerran aikana harjoiteltiin kontaktin ottamista, istumista ja kyljelleen rauhoittumista. Ensihämmennyksen jälkeen Noke kulki hienosti perässä, istui pyynnöstä ja otti kontaktia aivan mallikkaasti. Välillä ajatus keskeytyi toisten koirien alkaessa haukkua tai ohjaajan tullessa kohdalle, mutta oikein hienosti kyllä sujui ensimmäiseksi kerraksi vaikka itse sanonkin. Tunnin alussa huomasin Noken silmien tai tarkemmin sanottuna alaluomien verestävän sisäpuolelta. Ohjaaja tiesi kertoa sen liittyvän todennäköisesti uuteen stressaavaan tilanteeseen ja sanoi oman koiransa reagoivan samalla lailla. Aika paljon tulikin kyllä vajaan tunnin aikana prosessoitavaa saksanpähkinäaivoille! Kotona koira nukahti käytännössä pystyyn, vaikka päivä muuten oli pidetty tarkoituksella ihan erityisen leppoisana. Silmien punotus helpotti sitten unien myötä iltaa kohti ja seuraavana aamuna oli kokonaan poissa. Pitääpä seurata kuitenkin tuon ilmiön toistumista jatkossa. Kotiläksyksi saatiin istumisen harjoittelua sivulle, kontaktin pidentämistä sekä kyljelleen rauhoittumista. Kätevä juttu kyllä tuo kylkirauhoittuminen, kun sen voi periaatteessa tehdä ja opettaa minkä kokoiselle koiralle tahansa. Mielenkiinnolla odotellaan jo seuraavaa kertaa.

Nuuh!