Koettelemuksia

Nyt on ollut jännittävää kyllä koiran elämässä. Eilen pikkuleijonien voittaessa MM-kultaa Nokelainen säpsähti niin Ristolaisen voittomaalin kotisohvalla aiheuttamaa metakkaa, että lähti kuin hauki rannasta makuuhuoneeseen sängyn alle. Sieltä sitten kurkki puolisen tuntia ennen kuin tuli taas ihmisten ilmoille ihmettelemään ja nameja syömään. Vaikka ilotulitteet sun muut poksahdukset eivät ole yhtään pelottaneet, niin kyllähän tuollainen yhtäkkinen torkuilta herääminen kämmenien hakkaamisineen ja elämöinteineen varmasti äkkiseltään järkyttää. Onneksi kuitenkin tokeentui pian, sillä eihän tässä ole kuin ihan hetki olympiakiekon alkamiseen. Treeniä tarvitaan vaan lisää alle itse kullekin.

Tänään käytiin tekemässä pienenpieni kaupunkikierros, kun tuumattiin että näin loppiaisena olisi rauhallista kävellä keskustan läpi. Ja vielä mitä. Turisteja varten pidettiin kauppojen ovia auki tänäänkin ja ihmisiä oli aivan kuin normaalipäivänä. Rohkeasti Noke kuitenkin haisteli valopylväät ja ihmetteli vilinää. Ohikulkijat hymyilivät pienelle koiralle hyväksyvästi ja pari tuli kysymään rodustakin, kun luulivat kyseessä olevan mittelspitz tai kleinspitz. Kuulemma näyttävät muuten aivan samalta, mutta meidän koira on hieman rotevampi ja tanakampi.

Kotimatkalla kukkakaupan kautta kotiin Nokelta pääsi ensimmäistä kertaa puklu autossa. Oli aika kurjana tilanteen jälkeen ja itsehän entisenä ja vähän nykyisenäkin pahoinvoivana automatkustajana sympatiseerasin koiraa oikein erityisesti. Oltiin kyllä ajateltu muutenkin ottaa päiväohjelmaan autossa käymistäkin, että tottuu vielä paremmin autoon menemiseen. Ja onhan se nyt varsinkin tämänpäiväisen jälkeen kiva näyttää, että autossa tapahtuu kivojakin juttuja, kuten leikkimistä ja herkkujen syömistä.

Näiden tapahtumien lisäksi ollaan viime aikoina pureskeltu aika paljon puruluita. Oikein mukavaa yhteistä hommaa on se.

Puruluurulla avattuna.