Unta

Kylläpä osaa pientä koiraa nukuttaa. Ensimmäisistä päivistä viisastuneena ollaan nyt Nokelaisen kanssa harjoiteltu rauhoittumista ja omassa aitauksessa nukkumista. Ja kyllähän se väsyttääkin pelkästään isoksi kasvaminen ja kaikki uusi. Ei nyt olla kellosta otettu aikaa, mutta kyllä se Noken luonnollinen rytmi tuntuisi menevän aika lailla tunti touhua, tunti unta -syklillä. Itsekin ollaan nyt opittu tulkitsemaan koiran käyttäytymistä ja alettu tunnistaa, milloin on hyvä aika tehdä mitäkin aktiviteettia ja milloin taas on parempi antaa toisen nukahtaa hyvissä ajoin ennen kuin homma keittää yli.

Maanantaina kävi sellainen tapaus, että laitoin Noken aitaukseensa ja kävin pikaisesti viemässä muovimattopalasen alakerran varastoon. Eiköhän tullessani Noke tullut ovelle vastaan kokoisekseen melkoista mekkalaa pitäen. Tästä opittiin kaksi asiaa: älä laita liian aktiivisessa mielentilassa olevaa koiraa aitaukseen äläkä ainakaan sulje porttia huolettomasti kengännauhalla. Tämän jälkeen aloitettiin sitten ihan tosissaan aitauksessa olemisen harjoittelu. Ollaan siis laitettu väsähtänyt koira aitaukseensa, jossa ensin vähän pureskellaan lelua ja sitten jo kohta nukahdetaan. Muutamien toistojen jälkeen Noke onkin nyt mennyt jo aivan omatoimisesti aitaukseen unilleen! Nyt sitten kun aitauksessa osataan ottaa päivälläkin rauhallisesti, niin tästä on hyvä harjoitella yksinoloakin. Yötkin ovat nyt menneet ensimmäisen yön piipitystä lukuunottamatta käytännössä aivan hipihiljaa. Mahtavaa!

zzZZzz.

Nukkuvan Nokelaisen kuvaamisesta on kyllä tullut yhdenlainen harrastus ja kamera täyttyy hyvää vauhtia koirakuvista. Vielä kun saisi kameran usb-johdon toimimaan, niin ei oltaisi aivan kännykän kuvanlaadun armoilla.