Laivamatkaa varten tallensin pädille muun muassa tämän pdf-tiedoston koiran käyttätymisestä, sillä arvasin, ettei hytissä toimi wifi kuitenkaan. Tuota koostetta olikin sitten kovin mielenkiintoista lueskella ja soveltaa Noke-koiraan. Selväksi on käynyt, että Noke on ollut rauhallinen tapaus ihan pienestä asti. Kuitenkin olemme yrittäneet Noken kanssa tehdä parhaamme ja totuttaa sitä erilaisiin tilanteisiin. Koiran käyttäytymiseen vaikuttavat osaltaan geenit ja osaltaan ympäristötekijät ja tämä suhde on nykytiedon varassa suunnilleen puolet ja puolet. Muistan elävästi, kun Noke oli ollut meillä vasta muutaman päivän ja pihalla ollessamme pimeästä kulman takaa tuli yhtäkkiä lumiaura kauha korkealla piippaillen ja jylisten, niin ei Noke siitä hätkähtänyt yhtään, vaikka tilanne oli omasta mielestäni melkoisen jännittävä. Toisaalta kun Noke hitusen vanhempana koki päiväkodin pihalla leikkivät lapset jännittäviksi ja hyppi ja haukkui, niin lapsia mentiin ihan varta vasten sen jälkeen katsomaan, kunnes aidan takaa kantautuva häly ja juoksevat lapset eivät enää aiheuttaneet Nokessa höntyilyä. Pelkästään näistä kahdesta esimerkistä vedän samanlaisen johtopäätöksen, että Noken rauhallisuus on toisaalta perimän ja toisaalta harjoittelun tulosta.
Tuossa linkittämässäni yhteenvedossa on mielenkiintoisia listauksia erilaisten luonneominaisuuksien periytyvyydestä. Omaan silmääni ottivat ainakin luoksepäästävyyden, hermorakenteen, laukausarkuuden, saalisvietin ja noutamisen korkeiksi arvioidut periytymisasteet. Koira perii siis paljon perusasioita vanhemmiltaan, ja esimerkiksi vahvan saalisvietin sammuttaminen on varmasti lähtökohtaisesti aika vaikeaa. Noken vanhempien saalisvietistä en osaa tarkkaan sanoa, mutta ainakin tämän yhden jälkeläisen perusteella veikkaisin, etteivät vanhempansakaan lähde silmät kiiluen jokaisen oravan perään. Elma-messuillakin juttelin aiheesta erään koiraihmisen kanssa, joka toivoi tulevan koiransa saalisvietin olevan matala ja koiran pysyvän omassa pihassa vapaanakin. Neuvoin että itse kyselisin tarkkaan kasvattajalta koiran vanhempien ominaisuuksista, sillä monet ominaisuudet periytyvät ainakin jossain määrin. Toisaalta ei mene -käsky ja luoksetulo pitäisi olla jokaisella koiralla hanskassa, oli se sitten luonnostaan saalisviettinen tai ei. Jos Nokella intoilisi metsälenkeillä vaikka jänisten perään, niin sitten varmasti harjoittelisimme kahta kovemmin, että niiden perään ei lähdetä. Jänisten perään lähtemättömyyttä me kyllä itse asiassa treenasimme viime kesänä, kun läheisellä aukiolla näkyi monesti pupuja. Noke päästettiin tuolloin tarkoituksella irti, mutta ei se ymmärtänyt jänisten päälle oikein mitään, katsoi vaan niiden loikkimista. Muutama viikko sitten metsässä jänis ponkaisi katajan takaa karkuun aivan metrin päästä, mutta ei Noke sitäkään kuin katsonut vaan.
Laivalla ollessamme eräs ruotsalainen nainen kehui Nokella olevan hyvä psyyke. En ole tuollaista sanaa ennen kuullut käytettävän juuri minkään koiran kohdalla, mutta näin jälkeenpäin ajatellen aika kattava kehu oli kyllä kyseessä. Noke sai tästä viimeisimmästäkin Tukholman-reissusta taas yhden sulan hattuun, kun häntä pysyi matkan aikana iloisesti ylhäällä koko ajan. Ja eihän me Noken kanssa toki tehtäisikään reissuja, jos yhtään tuntuisi siltä, että se ei niitä jostain syystä hanskaisi. Tukholmassa tuli muuten taas huomattua se, että mitä suuremmassa kaupungissa ollaan, niin sitä paremmin koirat tuntuvat käyttäytyvän. Ei siellä kukaan rähjännyt toisille, vaan koirat touhusivat puistossa kukin omiaan ihan vapainakin. On sillä kyllä kieltämättä eroa, että tuleeko pikaisella aamupissilenkillä vastaan 20+ vai 0-2 koiraa. Kun koiria on joka puolella ja uusia tulee koko ajan vastaan, niin eihän niissä silloin enää mitään ihmeellistä ole. Hyvään saumaan osui meilläkin tuollainen kokemus, että sain koko ajan kehua Nokea hyvistä ohituksista. Nyt pitää varmaan mennä jonnekin koirapuiston laidalle seisoskelemaan, että saisi aikaan samanlaiset olosuhteet harjoitella höntyilemättömyyttä koirien keskellä täällä kotopuolessa.
Loppuun on vielä kerrottava pari erikoista sattumusta viikonlopulta. Olin Noken kanssa käppäilemässä läheisen karamellitehtaan ohitse, kun Noke alkoi haistella heinänkorsia aidan ali rähmällään maaten. Ajattelin että annetaanpa nuuhkia ja katselin ylemmäs tielle, jota pitkin läheni joukko ihmisiä. Kun seuraavan kerran katsoin alas Nokea kohti, niin Nokehan istui aidan toisella puolella! Oli siis pungertanut itsensä aidan ali ja katseli sieltä vähän ihmeissään, että mitäs nyt tehdään. No eihän siinä auttanut muu kuin hihnasta vetämällä ohjata Noke samasta kohdasta oikealle puolelle aitaa. Olipahan siinä ainakin ihmisillä näkemistä ja pari tulikin jotain huvittuneesti kommentoimaan, kun tilanne oli ohi. Monesti olen miettinyt, että mitähän siinä tilanteessa oikein tekisi, että Noke pääsisi sopivasti kohtaa aidan ali livahtamaan vaikka lentokentälle tai maasotakoulun alueelle. Nyt ainakin tiedetään, että niinkin voi tosiaan käydä.
Sunnuntaina puolestaan oli iltalenkillä Noken kannalta vähän epäonnea mukana. Nokella on kesästä asti ollut lelukopassa Tuukan frisbeegolfkiekko, jota on nakerrettu reunasta ja kanniskeltu ympäriinsä. Otettiin sitten kiekko mukaan lenkille heiteltäväksi ja Tuukka innosti Nokea koko matkan lentokentän reunalle, että kohta heitetään putterikiekkoa Noke! Tuukan sitten heittäessä kiekkoa sydämensä kyllyydestä niin eiköhän se perhana lentänyt kaaressa lentokentälle. Noke riensi aidalle katsomaan, mutta eihän sitä mitenkään saanut enää takaisin. Hetkisen kuluttua Noke kääntyi jatkamaan matkaa, mutta katsoi ensin suoraan Tuukkaa ja haukkui yhden terävän haun ihan kuin sanoakseen, että mitä menit oikein tekemään! Pian tämän tapauksen jälkeen käännyin itse ruokakaupalle ja pojat lähtivät jatkamaan kentän laitaa. Kaupassa ollessani Tuukka soittaa ja sanoo, että osta Nokelle nyt jotain herkkua, kun kävi nimittäin aika kurja juttu. Tuukka oli nimittäin heitellyt Nokelle sohjoisia lumipalloja ja Noke oli juossut yllättäen yhtä palloa vastaan, jolloin koko pallo oli läsähtänyt päin Noken silmäkulmaa! Koira oli tilanteessa vinkaissut ja Tuukka tietenkin säikähtänyt kamalasti, mutta tästäkin tapauksesta selvittiin onneksi lopulta vain hetkellisellä mielipahalla. Kaikkea sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti