Malttia

Kirjoitetaanpa muutama sananen Noken hermoista. Pentukurssilla harjoiteltiin viimeksi paikka-käskyä. Meillä tosin ollaan käytetty odota-sanaa paikan sijaan, mutta periaatehan on sama: koira jää paikalleen nököttämään eikä liikahda ennen kuin käsky käy. Tätähän ollaan harjoiteltu Noken kanssa paljon jo ennen kurssiakin. Esimerkiksi ruokakupille tai ovesta sisään tai ulos ei ole koira koskaan päässyt rynnimällä tai hyppimällä. Tästä lähtökohdasta ollaan jalostettu harjoittelua niin, että odota-käskyllä ollaan ihan paikallaan, vaikka ruoka tulee nenän eteen tai ovi avataan. Sitten katsomalla saa luvan ottaa tai mennä. Tuntuu että siitäkin on jo pari kolme viikkoa, kun ensimmäisen kerran laitettiin koirankarkkeja Noken eteen ja ne sai ottaa vasta sitten, kun annettiin lupa että ota. On kyllä kovin kärsivällinen koira luonnostaan tuo Noksteri ja sitä ollaan pyritty vielä vahvistamaan.

Koirakoulun ohjaaja kehui tätä Noken malttia kovasti, ja kieltämättä se onkin Noken hyvistä ominaisuuksista ehkä paras. Ohjaajan mukaan kotikoira pärjää jo oikein hyvin, jos hanskassa ovat luoksetulo, paikallaan oleminen, käsittelyn hyväksyminen ja hihnakäyttäytyminen. Tuohon listaan vielä jos lisätään yksin olemisen sujuminen, niin kieltämättä sen jälkeen kaikki muu onkin sitten ekstraa.

Pentukurssikerran jälkeen harjoiteltiin kotona vielä sellaista, että Noke jää odottamaan paikoilleen ja itse kävellään pois. Sitten jostain matkan päästä tai nurkan takaa kutsutaan koiraa. Eli ensin odottamalla ja sitten kutsusta luokse tulemalla saa herkun. Tällainen sujuu kyllä kotioloissa jo niin hyvin, että ei muuta kuin harjoittelemaan samaa häiriönkin keskellä. Kätevästi treenautuu samalla kaksi asiaa tuosta 'nämä olisi koiran tärkeä osata' -listasta.

Olipa muuten ihan kuin kevään ensimmäinen päivä tänään, kun käppäiltiin Nogrenin ja Muru-koiran kanssa. Aurinko lämmitti ja linnut lauloivat. Oikeaan suuntaan ollaan menossa!